Viimeinen kirjoitus

Kirjoitan vielä viimeisen postauksen tänne blogiin. Perustin tämän blogin vain ja ainoastaan Espanjan työharjoitteluni ajaksi. Tämän kirjoituksen jälkeen tämä blogi vaikenee.

Olen nyt ollut viikon kotimaassa ja koetan taas sopeuta arkiseen elämään ja koulun käyntiin täällä. Aika huonoilla tuloksilla. Tällä viikolla koulussa ei ole paljon jaksanut opetukseen keskittyä. Olen selaillut matkailublogeja, mielessäni uusi reissu tai työharjoittelu jossain toisessa maassa. 

Viikko sitten Suomeen palatessa ensimmäisenä Kampissa linja-autoa odotellessani kiinnitin kahvilassa huomiota, kuinka suurin osa ihmisistä istui kahvilassa yksin räpeltäen jotain älyhärveliä. Espanjassa ihmiset kokoontuivat kahviloihin ja ravintoloihin aina suurilla porukoilla ja puhuivat äänekkäästi. Seuraava havainto olikin, kuinka hiljaista kahvilassa voi olla. Varmaan espanjalaiset ajattelivat minun yksin istuessani jossain ravintolassa, että voi turisti raukkaa. Ihmisten seuraaminen julkisilla paikoilla oli kyllä suurta hupia. 

Reissuhan meni kaikin puolin hyvin. Harjoittelupaikkani oli mukava ja sain tehdä niitä tehtäviä, joita ajattelinkin. Kaikkein tärkeimpänä kaksi näyttöä on nyt alta pois päiväjärjestyksestä. Asunto minulla oli aivan mahtava, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia. En törmännyt taskuvarkaisiin, pimeällä liikuin yksin, vaikka näistä aina varoitellaan. Koin Espanjan turvalliseksi maaksi. Työsuhde-etuna olivat mahtavat auringonnousut ja -laskut parvekkeelta. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin.

Andalusian koluaminen oli Espanjassa ollessa yksi mahtavimmista kokemuksista. Näin monta kaupunkia ja kylää. Kaikkien hienojan nähtävyyksien rinnalla kuitenkin yksi hienoista kokemuksista oli keskustelu suomalaisen joogasaliyrittäjän kanssa. Hän vaihtoi ammattia, koska huomasi, että sydän ei ole mukana siinä mitä hän teki. Nyt hän toteuttaa omaa unelmaansa joogasaliyrittäjänä Aurinkorannikolla. Niin minäkin haluan elää. Toteuttaen omia unelmiani. Haluan nähdä, kokea ja tuntea asioita. En halua jämähtää paikoilleni. Tahdon mennä eteenpäin. Taakseni vilkuilematta.  

Suurimman idolini Wirtasen Tonin lauseeseen päätän tämä blogin. 

Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima

Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

Kansalaisopisto vertailua

Sofia-opistolla oli jobshadowing -vaihdossa Tuula Lebedinsky Siilinjärven kansalaisopistolta. Keskustelin hänen kanssaan Sofia-opiston ja suomalaisten kansalaisopistojen eroavaisuuksista.

Ensimmäinen kansalaisopisto perustettiin Tampereelle vuonna 1899. Tampereella sitä nimitettiin työväenopistoksi. Tätä nimitystä joillakin paikkakunnilla käytetään edelleen kansalaisopistoista. 1900-luvun alussa toiminta laajeni varsinkin kaupungeissa ja suurilla teollisuus paikkakunnilla. 1960-luvulla opistoja perustettiin myös maaseudulle.

Kansalaisopistojen toimintaa määrittää laki vapaasta sivistystyöstä. Suomessa kaikki kansalaisopistot ovatkin kunnan alaisuudessa. Tästä löydetään ensimmäinen eroavaisuus Sofia-opistoon, jonka taustalla on yhdistys.

Toimintaympäristö on tietenkin täällä Espanjassa erilainen, kuin Suomessa. Täällä myös kursseja järjestetään enemmän erilaisissa puitteissa. Ollaan rannalla, kahviloissa ja niin edelleen. Tullaan Riitan kanssa siihen lopputulokseen, että miksi Suomessakin ei voisi lähteä sisätiloista muualle.

Olen Suomessa osallistunut monille kansalaisopiston kursseille ja asiakkaalle näkyvä ero verrattuna Sofia-opistoon on se, että Suomessa kursseille ilmoittaudutaan netin tai puhelimen kautta ja lasku kurssista maksetaan sitten kun se postilaatikkoon kolahtaa. Käteistä rahaa ei tarvitse missään vaiheessa käyttää. Sofialla on paljon kertamaksullisia kursseja, jotka rahastetaan käteisellä. Myös kursseille ilmoittaudutaan yleensä paikanpäällä. Minusta tämä on vahvuus, että ihmisiä on oikeasti palvelemassa ihminen.

Myös jaksotus Suomen opistoissa on erilainen, yleensä kevät- ja syyslukukausi. Sofiallakin näin on, mutta kaudet jakaantuvat vielä kahtia ja kursseja alkaa uudestaan kevät- ja syyslukukauden puolestavälistä. Tämä johtuu siitä, että osa suomalaisista on Espanjassa 2-3 kuukautta. Näin pystyy käymään esimerkiksi yhden kielikurssin alusta loppuun. Sofialla on paljon päiväsaikaan tapahtuvia kursseja, kun taas Suomessa suuriosa kursseista on ilta-aikaan silloin kun ihmisillä on vapaata.

Sofialla järjestetään myös paljon matkoja. Siilinjärven kansalaisopistolla on yleensä yksi matka vuodessa Tampereen käsityömessuille. Tästäkin ollaan Riitan kanssa samaa mieltä, että miksi ei Suomessakin kansalaisopistoissa voisi järjestää enemmän matkoja? Luentoja molemmissa opistoissa niin Siilinjärvellä, kuin Sofiallakin on jonkin verran. Siilinjärvellä luennot ovat yleensä maksuttomia, kun taas Sofiallakin ne yleensä maksavat viisi euroa.