Viimeinen kirjoitus

Kirjoitan vielä viimeisen postauksen tänne blogiin. Perustin tämän blogin vain ja ainoastaan Espanjan työharjoitteluni ajaksi. Tämän kirjoituksen jälkeen tämä blogi vaikenee.

Olen nyt ollut viikon kotimaassa ja koetan taas sopeuta arkiseen elämään ja koulun käyntiin täällä. Aika huonoilla tuloksilla. Tällä viikolla koulussa ei ole paljon jaksanut opetukseen keskittyä. Olen selaillut matkailublogeja, mielessäni uusi reissu tai työharjoittelu jossain toisessa maassa. 

Viikko sitten Suomeen palatessa ensimmäisenä Kampissa linja-autoa odotellessani kiinnitin kahvilassa huomiota, kuinka suurin osa ihmisistä istui kahvilassa yksin räpeltäen jotain älyhärveliä. Espanjassa ihmiset kokoontuivat kahviloihin ja ravintoloihin aina suurilla porukoilla ja puhuivat äänekkäästi. Seuraava havainto olikin, kuinka hiljaista kahvilassa voi olla. Varmaan espanjalaiset ajattelivat minun yksin istuessani jossain ravintolassa, että voi turisti raukkaa. Ihmisten seuraaminen julkisilla paikoilla oli kyllä suurta hupia. 

Reissuhan meni kaikin puolin hyvin. Harjoittelupaikkani oli mukava ja sain tehdä niitä tehtäviä, joita ajattelinkin. Kaikkein tärkeimpänä kaksi näyttöä on nyt alta pois päiväjärjestyksestä. Asunto minulla oli aivan mahtava, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia. En törmännyt taskuvarkaisiin, pimeällä liikuin yksin, vaikka näistä aina varoitellaan. Koin Espanjan turvalliseksi maaksi. Työsuhde-etuna olivat mahtavat auringonnousut ja -laskut parvekkeelta. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin.

Andalusian koluaminen oli Espanjassa ollessa yksi mahtavimmista kokemuksista. Näin monta kaupunkia ja kylää. Kaikkien hienojan nähtävyyksien rinnalla kuitenkin yksi hienoista kokemuksista oli keskustelu suomalaisen joogasaliyrittäjän kanssa. Hän vaihtoi ammattia, koska huomasi, että sydän ei ole mukana siinä mitä hän teki. Nyt hän toteuttaa omaa unelmaansa joogasaliyrittäjänä Aurinkorannikolla. Niin minäkin haluan elää. Toteuttaen omia unelmiani. Haluan nähdä, kokea ja tuntea asioita. En halua jämähtää paikoilleni. Tahdon mennä eteenpäin. Taakseni vilkuilematta.  

Suurimman idolini Wirtasen Tonin lauseeseen päätän tämä blogin. 

Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima

Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa