Fiilistelyä

Postipoika kiikutti minulle tänään Belgiasta kuvakirjan, jonka tein edellisestä Espanjan reissustani. Teen itse nykyään kuvakirjat TicTacPhotolla ja tätä voin kyllä suositella. Kirjoissa käytetään laadukasta paperia ja kirjat tulevat kotiin kohtuullisen nopeasti. Aloitin tämän kuvakirjan väsäämisen melko pian edellisen reissuni kotiutumisen jälkeen. Se jäi ihan pienesti kesken, kun kesä oli niin kiireinen. Sain kirjan valmiiksi reilu viikko sitten ja tänään se tulla tupsahti kotiovelle.

Otin reissusta kahden kuukauden aikana vähän päälle viisi tuhatta kuvaa. Tähän kirjaan mahdutin noin viisi sataa kuvaa sekä hieman blogitekstieni pätkiä. Onpa ollut ihana tänä marraskuun harmaana päivänä selailla kuvakirjaa ja sukeltaa kuvien myötä takaisin Espanjaan.

Mijasin sympaattinen pieni valkoinen kylä ja kaikki ne muut valkoiset kylät, joissa ajeltiin. Kaunis Sevilla, jossa on aivan pakko tälläkin kertaa käydä. Granada ja mieletön Alhambra. Ronda, jossa olikin talvella hieman viileämpi, mutta ne maisemat! Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Muisteltavaa ja fiilisteltävää riittää, mutta onneksi ei tarvitse enää pitkään fiilistellä, että pääsee taas kokemaan kaikkea tuota ja paljon uusia asioita.

Matkustusunelmii

Pitkään suurin unelmani oli viettää pidempi ajanjakso ulkomailla. Nyt se periaatteessa on toteutettu, kun olin viime talvena Espanjassa työharjoittelussa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, niin tässä on käynyt. Annoin pikkusormen se vei koko käden. Nyt haaveilen viettäväni aikaa mahdollisimman paljon ulkomailla ja mahdollisimman monessa maassa. Unelmoin reissaavani kaikki mantereet ristiin rastiin. 
 

Suonissani virtaa pieni pala maailmapelastajaa ja monta vuotta olen haaveillut, että lähden mukaan johonkin vapaaehtoistyöhän. Vapaaehtoistyön kauttahan voi päästä edullisestikin reissuun ja näkee maailmaa hieman eri vinkkelistä. Minä haluaisin joskus päästä vapaaehtoistyöhön Galapagossaarille. Samalla haluaisin reissata Ecuadorissa, se kun on kuin Etelä-Amerikka pienoiskoossa. On rantoja, vuoristoa, sademetsiä ja kaikkea siltä väliltä. Espanjan alkeiskurssillekin lähdin sen vuoksi, että joskus minä vielä olen vapaaehtoisena Galapagossaarilla. 

Ihailen ihmisiä, jotka myyvät kotimaastaan maallisen omaisuuden ja ottavat ja lähtevät ulkomaille. Päivi ja Santeri Kannisto ovat pariskunta, joka on näin vuosia sitten tehnyt. Olen lukenut heistä paljon lehtijuttuja ja sekä useamman heidän kirjoittamansa kirjan. Matkustaakin voi niin eritavalla. Pakko ei ole rynnätä koko ajan nähtävyydestä toiselle. (Jota minä aina teen) Voi matkustaa hitaammin, olla paikallaan pidempään ja tutustua paikallisuuteen kunnolla. Jotain tämän tyyppistä matkustamista kaipaan. Haluisin todella tutustua erilaisiin kulttuureihin. Nähdä ja kokea maailma sellaisena, kuin se on. 

Hitaan ja maailmanpelastus matkustelun lisäksi haluan tietysti matkustaa perus turistina. Haluaisin Miamiin. Dexteriä katsellessani (Tiedän, olen jossain asioissa hieman hidas. Katsoin viimeisin kauden vasta tänä syksynä) aina huokailin, että tuonne haluan. Euroopassa haluaisin matkustaa ristiin rastiin niin junalla, kuin autollakin mahdollisimman monessa maassa. Maisemien tuijottaminen junan/auton ikkunasta on niin maagista. Ja tietysti Australiaan, kukapa sinne ei haluaisi matkustaa. Kaakkois-Aasiassa haluisin kierrellä oikein kunnolla. Tai oikeastaan se on Espanjan jälkeen paikka, jossa unelmoisin asuvani jonkin aikaa.

Talvi

Viisi pientä kirjainta, joista muodostuu sana ja vuodenaika, jota suoraan sanottuna vihaan. Olen kesäihminen. Paras sää on, kun aurinko paistaa ja on + 30 astetta lämmintä.

Viimeistään lokakuun puolivälissä rupeaa ahdistamaan tuleva talvi. Ja ennen kaikkea pimeys. Rakastan aurinkoa ja en voi sietää pimeyttä. Olen vielä lievästi kaamosmasentuneisuuteen taipuvainen, joten jatkuva pimeä talvella on aivan kamalaa. Siihen ei auta juurikaan, vaikka pidän kotona ollessa jatkuvasti päällä kirkasvalolaitetta, vedän tuplana kaikki mahdolliset vitamiini ja hivenaineet ja vähintään kymmenkertaisen annoksen D-vitamiinia, niihin virallisiin suosituksiin nähden. Ei, ei vaan auta. Tarvitsen aurinkoa!

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään maahan tai oikeastaan kokonaan väärään maanosaan. Niinpä olenkin nyt alkanut pohtia, miksi aurinkoa rakastavana ihmisenä ylipäätään asun enää täällä pohjolaperukoilla. Kannattaako itseään rääkätä sillä, että lähestulkoon puolet vuodesta voi huonosti pimeyden takia? 

Mielessä pyörii koko ajan se, että entäs jos jäisi kolmen kuukauden työharjoittelun jälkeen joksikin aikaa Espanjaan. Ei tarvitsisi kokea tätä kamalaa talvea ja kerrankin kesäkin olisi lämmin.

Tällä viikolla talvi on melkein saapunut tänne Savon leveydelle. On pakkasta ja hippusellinen lunta. Ihmiset ovat innoissaan hehkuttaneet somessa talven tuloa. Uh ei voisi kamalampaa olla! Odotan jo innolla tammikuun alkua, sillä silloin lennähdän Espanjaan. Minun talvi kestää tänä vuonna onneksi kokonaiset yhdeksän viikkoa. Siinäkin on yhdeksän viikkoa liikaa! 

Vaihtoehtoinen paluumatka

Mielessä pyörii välillä sekin murheen päivä, jos ja kun joudun tulemaan Espanjasta takaisin Suomeen. Siis sikäli mikäli tulen. Paras vaihtoehto voisi olla jäädä koko ensi vuodeksi Espanjaan.  No kuitenkin, jos tilanne on maaliskuun lopussa se, että kotiin täytyy tulla, niin pyörittelen mielessäni vaihtoehtoista matkustamista takaisin. Entäs jos hurauttaisinkin junalla Euroopan halki Suomeen?

Viimeksi Espanjassa ollessa matkustin muutaman kerran junalla. Se oli oikein mukava muoto matkustaa, varsinkin nopealla AVE-junalla. Ja ne Espanjan maisemat. Niitä oli mahtava vain tuijotella junan ikkunasta. 

Peluureitti voisi olla esimerkiksi Malaga-Barcelona-Pariisi-Hampuri-Kööpenhamina. Jospa sitten Kööpenhaminasta lentäisi loppumatkan? Tai vaihtoehtoisesti Malaga-Barcelona-Pariisi- Bryssel-Amsterdam ja siitä lentäen Helsinkiin. Tunnetusti innostun kaikenlaisista suunnitelmista helposti. Olen jo googletellut Barcelonan, Pariisin, Hampurin, Kööpenhaminan, Brysselin ja Amstredamin nähtävyyksiä ja yöpymismahdollisuuksia sekä tietenkin junareittejä. 

Onko kukaan reissannut noiden seitsämän kaupungin välillä junalla? Mitä pidit matkasta? Olisiko hyviä vinkkejä junamatkaa varten? Ja haluaisiko joku lähteä matkaani mukaan, sikäli mikäli se toteutuu?

Takaisin

Tämän blogin piti loppua viime huhtikuussa. Espanjan reissu ja työharjoittelu olivat ohi ja uudet kuviot edessä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Miksi ihmeessä herättelen tätä blogia henkiin? Toisaalta on tapahtunut paljonkin ja kuitenkin olen aikalailla samassa tilanteessa, kuin vuosi sitten. Palataanpa ensin kesään. (Suomen lyhyeen ja sateiseen sellaiseen.)

Pyörin viime kesän sellaisessa oravanpyörässä, että ei mitään järkeä. Minä, joka en koskaan ole ymmärtänyt oravanpyörässä pyörijöitä. Tein töitä 50-60 tuntia viikossa ja aikaa ei sitten jäänyt oikeastaan yhtään mihinkään, mikä on minulle tärkeää. Kun tuli aika päättää, mitä halusin jatkossa tehdä, päätös oli lopulta kovin helppo. Halusin seurata unelmiani ja oravanpyörässä pyöriminen ei koskaan ole ollut minun unelma numero yksi. Se on aina ollut matkustaminen ja talvien viettäminen jossain muualla, kuin Suomessa. En vaan voi sietää Suomen pimeitä ja kylmiä talvia. 

Kun päätin palata takaisin kouluun, piti kiireen vilkkaa ruveta etsimään viimeistä työharjoittelupaikkaa. Harjoittelua, jota en missään nimessä aikoisi suorittaa Suomen rajojen sisäpuolella. Hakemuksia lähti Australiaan, Floridaan, Hongkongiin ja yllätys yllätys Fuengirolaan.  Ja mikäs niistä sitten tärppäsi? No Fuge (suomalaisittain) tietysti, eli samassa tilanteessa ollaan, kuin vuosi sitten. Espanjaan olen lähdössä.

Tietysti tämä on tällä kertaa helpompaa. Tiedänhän minne olen menossa. Toisaalta tuntuu, että suuri seikkailu odottaa taas edessä. Joten tervetuloa takaisin blogiini. Työharjoittelu Fuengirolassa osa kaksi starttaa tammikuussa. Toivottavasti tälläkertaa viihdyn Fugessa vähän pidempäänkin!

Viimeinen kirjoitus

Kirjoitan vielä viimeisen postauksen tänne blogiin. Perustin tämän blogin vain ja ainoastaan Espanjan työharjoitteluni ajaksi. Tämän kirjoituksen jälkeen tämä blogi vaikenee.

Olen nyt ollut viikon kotimaassa ja koetan taas sopeuta arkiseen elämään ja koulun käyntiin täällä. Aika huonoilla tuloksilla. Tällä viikolla koulussa ei ole paljon jaksanut opetukseen keskittyä. Olen selaillut matkailublogeja, mielessäni uusi reissu tai työharjoittelu jossain toisessa maassa. 

Viikko sitten Suomeen palatessa ensimmäisenä Kampissa linja-autoa odotellessani kiinnitin kahvilassa huomiota, kuinka suurin osa ihmisistä istui kahvilassa yksin räpeltäen jotain älyhärveliä. Espanjassa ihmiset kokoontuivat kahviloihin ja ravintoloihin aina suurilla porukoilla ja puhuivat äänekkäästi. Seuraava havainto olikin, kuinka hiljaista kahvilassa voi olla. Varmaan espanjalaiset ajattelivat minun yksin istuessani jossain ravintolassa, että voi turisti raukkaa. Ihmisten seuraaminen julkisilla paikoilla oli kyllä suurta hupia. 

Reissuhan meni kaikin puolin hyvin. Harjoittelupaikkani oli mukava ja sain tehdä niitä tehtäviä, joita ajattelinkin. Kaikkein tärkeimpänä kaksi näyttöä on nyt alta pois päiväjärjestyksestä. Asunto minulla oli aivan mahtava, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia. En törmännyt taskuvarkaisiin, pimeällä liikuin yksin, vaikka näistä aina varoitellaan. Koin Espanjan turvalliseksi maaksi. Työsuhde-etuna olivat mahtavat auringonnousut ja -laskut parvekkeelta. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin.

Andalusian koluaminen oli Espanjassa ollessa yksi mahtavimmista kokemuksista. Näin monta kaupunkia ja kylää. Kaikkien hienojan nähtävyyksien rinnalla kuitenkin yksi hienoista kokemuksista oli keskustelu suomalaisen joogasaliyrittäjän kanssa. Hän vaihtoi ammattia, koska huomasi, että sydän ei ole mukana siinä mitä hän teki. Nyt hän toteuttaa omaa unelmaansa joogasaliyrittäjänä Aurinkorannikolla. Niin minäkin haluan elää. Toteuttaen omia unelmiani. Haluan nähdä, kokea ja tuntea asioita. En halua jämähtää paikoilleni. Tahdon mennä eteenpäin. Taakseni vilkuilematta.  

Suurimman idolini Wirtasen Tonin lauseeseen päätän tämä blogin. 

Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima

Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

Kansalaisopisto vertailua

Sofia-opistolla oli jobshadowing -vaihdossa Tuula Lebedinsky Siilinjärven kansalaisopistolta. Keskustelin hänen kanssaan Sofia-opiston ja suomalaisten kansalaisopistojen eroavaisuuksista.

Ensimmäinen kansalaisopisto perustettiin Tampereelle vuonna 1899. Tampereella sitä nimitettiin työväenopistoksi. Tätä nimitystä joillakin paikkakunnilla käytetään edelleen kansalaisopistoista. 1900-luvun alussa toiminta laajeni varsinkin kaupungeissa ja suurilla teollisuus paikkakunnilla. 1960-luvulla opistoja perustettiin myös maaseudulle.

Kansalaisopistojen toimintaa määrittää laki vapaasta sivistystyöstä. Suomessa kaikki kansalaisopistot ovatkin kunnan alaisuudessa. Tästä löydetään ensimmäinen eroavaisuus Sofia-opistoon, jonka taustalla on yhdistys.

Toimintaympäristö on tietenkin täällä Espanjassa erilainen, kuin Suomessa. Täällä myös kursseja järjestetään enemmän erilaisissa puitteissa. Ollaan rannalla, kahviloissa ja niin edelleen. Tullaan Riitan kanssa siihen lopputulokseen, että miksi Suomessakin ei voisi lähteä sisätiloista muualle.

Olen Suomessa osallistunut monille kansalaisopiston kursseille ja asiakkaalle näkyvä ero verrattuna Sofia-opistoon on se, että Suomessa kursseille ilmoittaudutaan netin tai puhelimen kautta ja lasku kurssista maksetaan sitten kun se postilaatikkoon kolahtaa. Käteistä rahaa ei tarvitse missään vaiheessa käyttää. Sofialla on paljon kertamaksullisia kursseja, jotka rahastetaan käteisellä. Myös kursseille ilmoittaudutaan yleensä paikanpäällä. Minusta tämä on vahvuus, että ihmisiä on oikeasti palvelemassa ihminen.

Myös jaksotus Suomen opistoissa on erilainen, yleensä kevät- ja syyslukukausi. Sofiallakin näin on, mutta kaudet jakaantuvat vielä kahtia ja kursseja alkaa uudestaan kevät- ja syyslukukauden puolestavälistä. Tämä johtuu siitä, että osa suomalaisista on Espanjassa 2-3 kuukautta. Näin pystyy käymään esimerkiksi yhden kielikurssin alusta loppuun. Sofialla on paljon päiväsaikaan tapahtuvia kursseja, kun taas Suomessa suuriosa kursseista on ilta-aikaan silloin kun ihmisillä on vapaata.

Sofialla järjestetään myös paljon matkoja. Siilinjärven kansalaisopistolla on yleensä yksi matka vuodessa Tampereen käsityömessuille. Tästäkin ollaan Riitan kanssa samaa mieltä, että miksi ei Suomessakin kansalaisopistoissa voisi järjestää enemmän matkoja? Luentoja molemmissa opistoissa niin Siilinjärvellä, kuin Sofiallakin on jonkin verran. Siilinjärvellä luennot ovat yleensä maksuttomia, kun taas Sofiallakin ne yleensä maksavat viisi euroa.