Fiilistelyä

Postipoika kiikutti minulle tänään Belgiasta kuvakirjan, jonka tein edellisestä Espanjan reissustani. Teen itse nykyään kuvakirjat TicTacPhotolla ja tätä voin kyllä suositella. Kirjoissa käytetään laadukasta paperia ja kirjat tulevat kotiin kohtuullisen nopeasti. Aloitin tämän kuvakirjan väsäämisen melko pian edellisen reissuni kotiutumisen jälkeen. Se jäi ihan pienesti kesken, kun kesä oli niin kiireinen. Sain kirjan valmiiksi reilu viikko sitten ja tänään se tulla tupsahti kotiovelle.

Otin reissusta kahden kuukauden aikana vähän päälle viisi tuhatta kuvaa. Tähän kirjaan mahdutin noin viisi sataa kuvaa sekä hieman blogitekstieni pätkiä. Onpa ollut ihana tänä marraskuun harmaana päivänä selailla kuvakirjaa ja sukeltaa kuvien myötä takaisin Espanjaan.

Mijasin sympaattinen pieni valkoinen kylä ja kaikki ne muut valkoiset kylät, joissa ajeltiin. Kaunis Sevilla, jossa on aivan pakko tälläkin kertaa käydä. Granada ja mieletön Alhambra. Ronda, jossa olikin talvella hieman viileämpi, mutta ne maisemat! Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Muisteltavaa ja fiilisteltävää riittää, mutta onneksi ei tarvitse enää pitkään fiilistellä, että pääsee taas kokemaan kaikkea tuota ja paljon uusia asioita.

Matkustusunelmii

Pitkään suurin unelmani oli viettää pidempi ajanjakso ulkomailla. Nyt se periaatteessa on toteutettu, kun olin viime talvena Espanjassa työharjoittelussa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, niin tässä on käynyt. Annoin pikkusormen se vei koko käden. Nyt haaveilen viettäväni aikaa mahdollisimman paljon ulkomailla ja mahdollisimman monessa maassa. Unelmoin reissaavani kaikki mantereet ristiin rastiin. 
 

Suonissani virtaa pieni pala maailmapelastajaa ja monta vuotta olen haaveillut, että lähden mukaan johonkin vapaaehtoistyöhän. Vapaaehtoistyön kauttahan voi päästä edullisestikin reissuun ja näkee maailmaa hieman eri vinkkelistä. Minä haluaisin joskus päästä vapaaehtoistyöhön Galapagossaarille. Samalla haluaisin reissata Ecuadorissa, se kun on kuin Etelä-Amerikka pienoiskoossa. On rantoja, vuoristoa, sademetsiä ja kaikkea siltä väliltä. Espanjan alkeiskurssillekin lähdin sen vuoksi, että joskus minä vielä olen vapaaehtoisena Galapagossaarilla. 

Ihailen ihmisiä, jotka myyvät kotimaastaan maallisen omaisuuden ja ottavat ja lähtevät ulkomaille. Päivi ja Santeri Kannisto ovat pariskunta, joka on näin vuosia sitten tehnyt. Olen lukenut heistä paljon lehtijuttuja ja sekä useamman heidän kirjoittamansa kirjan. Matkustaakin voi niin eritavalla. Pakko ei ole rynnätä koko ajan nähtävyydestä toiselle. (Jota minä aina teen) Voi matkustaa hitaammin, olla paikallaan pidempään ja tutustua paikallisuuteen kunnolla. Jotain tämän tyyppistä matkustamista kaipaan. Haluisin todella tutustua erilaisiin kulttuureihin. Nähdä ja kokea maailma sellaisena, kuin se on. 

Hitaan ja maailmanpelastus matkustelun lisäksi haluan tietysti matkustaa perus turistina. Haluaisin Miamiin. Dexteriä katsellessani (Tiedän, olen jossain asioissa hieman hidas. Katsoin viimeisin kauden vasta tänä syksynä) aina huokailin, että tuonne haluan. Euroopassa haluaisin matkustaa ristiin rastiin niin junalla, kuin autollakin mahdollisimman monessa maassa. Maisemien tuijottaminen junan/auton ikkunasta on niin maagista. Ja tietysti Australiaan, kukapa sinne ei haluaisi matkustaa. Kaakkois-Aasiassa haluisin kierrellä oikein kunnolla. Tai oikeastaan se on Espanjan jälkeen paikka, jossa unelmoisin asuvani jonkin aikaa.

Talvi

Viisi pientä kirjainta, joista muodostuu sana ja vuodenaika, jota suoraan sanottuna vihaan. Olen kesäihminen. Paras sää on, kun aurinko paistaa ja on + 30 astetta lämmintä.

Viimeistään lokakuun puolivälissä rupeaa ahdistamaan tuleva talvi. Ja ennen kaikkea pimeys. Rakastan aurinkoa ja en voi sietää pimeyttä. Olen vielä lievästi kaamosmasentuneisuuteen taipuvainen, joten jatkuva pimeä talvella on aivan kamalaa. Siihen ei auta juurikaan, vaikka pidän kotona ollessa jatkuvasti päällä kirkasvalolaitetta, vedän tuplana kaikki mahdolliset vitamiini ja hivenaineet ja vähintään kymmenkertaisen annoksen D-vitamiinia, niihin virallisiin suosituksiin nähden. Ei, ei vaan auta. Tarvitsen aurinkoa!

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään maahan tai oikeastaan kokonaan väärään maanosaan. Niinpä olenkin nyt alkanut pohtia, miksi aurinkoa rakastavana ihmisenä ylipäätään asun enää täällä pohjolaperukoilla. Kannattaako itseään rääkätä sillä, että lähestulkoon puolet vuodesta voi huonosti pimeyden takia? 

Mielessä pyörii koko ajan se, että entäs jos jäisi kolmen kuukauden työharjoittelun jälkeen joksikin aikaa Espanjaan. Ei tarvitsisi kokea tätä kamalaa talvea ja kerrankin kesäkin olisi lämmin.

Tällä viikolla talvi on melkein saapunut tänne Savon leveydelle. On pakkasta ja hippusellinen lunta. Ihmiset ovat innoissaan hehkuttaneet somessa talven tuloa. Uh ei voisi kamalampaa olla! Odotan jo innolla tammikuun alkua, sillä silloin lennähdän Espanjaan. Minun talvi kestää tänä vuonna onneksi kokonaiset yhdeksän viikkoa. Siinäkin on yhdeksän viikkoa liikaa!