Sunnuntaipatikoija

Tänään lähdin kävelemään Mijaksen suuntaan. Reitti lähtee Los Pacosista Girasolin kohdalta. Yhtäkkiä eteen tulee kanoja, hevosia ja pieniä viljelyksiä. Kontrasti on melkoinen ja varsinkin, kun ihan vierestä menee moottoritie. Kun selviää tästä hämmennyksestä, reitti jatkuu motarin yli ja pian ali tunnelin läpi.

Alikulkutunnelin jälkeen käännyin oikealle. Huomasin polun, jota pitkin kävelin. Vieressä menee myös tie, jos ei halua polkuja tallailla. Matkan varrelta löytyi, jos jonkin näköisiä kukkia joita innoissani kuvailin. Ensimmäistäkään kukkaa en kyllä tunnistanut.

Polku loppui ja matka jatkui tietä pitkin. Välillä tie on päällystetty, välillä täytyy kulkea hiekkatietä pitkin, mutta joka tapauksessa tie on helppokulkuinen. Kun olin vähän matkaa noussut ylöspäin, alkoi meri ja Fuengirolan kaupunki häämöttää takana. Vuorten rinteillä laidunsi hevosia ja lehmiä.

Lähestulkoon kaikki vastaan tulevat ihmiset olivat suomalaisia. Eräältä rouvalta sainkin vinkin, että jos olisin mennyt alikulkutunnelin jälkeen suoraan, olisin päässyt kiertämään ympyrän. Nyt menin edestakaisin samaa reittiä. Kun olin jossain Mijaksen kylän reunalla, päätin kääntyä ja lähteä takaisin päin.

Reitin varrelta löytyy venta eli maalaisravintola, jossa voi pysähtyä syömään. Maisemat terassilta ovat aika mahtavat. Ruoka ventoissa on edullista.

Kun olin syönyt ja palannut takaisin päin. Päätin alikulkutunnelin kohdalta kääntyä vielä toiseen suuntaan ja seikkailin vähän aikaa villa-alueella. Tuollainen oma villa uima-altaalla olisi kyllä aika kiva. No ainahan sitä voi haaveilla.

Olin yhteensä matkalla noin neljä tuntia. Minulla ei ole hajuakaan montako kilometriä kävelin, sillä en laittanut Sports Trackeria tai muuta turhaa härpäkettä päälle. Nautiskelin auringosta, maisemista ja pysähdyin vähän väliä kuvailemaan. Aivan mahtava sunnuntai!

Hei hei mitä kuuluu?

Lainataanpas taas Wirtasen Tonia tähän blogiin. Sillä juuri tänä viikonloppuna minua ihan vähän harmittaa olla täällä Espanjassa. Juuri nyt tällä hetkellä Apis soittaa Helsingissä jäähallikeikkaansa. Jos olisin Suomessa, olisin aivan varmasti paikalla. Kyseessä on kuitenkin bändi, jota olen fanittanut yli kaksikymmentä vuotta. (Ei, en minä vanha ole.) Muistan kun viime syyskuussa pahamahti sähköpostiin viesti, että Apulannalta terveisä just sulle ja kerrottiin tulevista keikoista. Jo silloin harmitti niin vietävästi, että jään tästä keikasta paitsi.

No mutta, mitäpäs tänne Espanjaan sitten kuuluu? Harjoitteluviikko on mennyt myyntikatteiden ja niiden prosenttien parissa. Excelistä löydetään työkavereiden kanssa joka päivä jotain uutta ja hienoa.

Viikothan minulla menee pitkälle samalla kaavalla. Harjoittelua 8-16. Maanantai- ja keskiviikkoillat on espanjan opiskelua. Muina iltoina koetan keretä harrastamaan jotakin liikuntaa. Tiistaina kävin pitkästä pitkästä aikaa kahvakuulailemassa. Meren rannalla. Fiilis oli aika mahtava. Aika toista, kuin jossain hikisessä salissa.

Tämän viikon puheenaihe täällä on ollut kylmyys ja lumi. Lunta satoi torstain ja keskiviikon vastaisena yönä sisämaahan. Minä en tässä rannikolla nähnyt hiutaleen hiutaletta lunta, mutta Mijasin vuoren huipuilla sitä näkyi. Siskoni viisivuotias poikakin kotisuomessa oli ollut kovin huolissaan, että kuinka tädin nyt käy, kun hän on varta vasten lähtenyt pakoon talvea ja nyt talvi tuleekin Espanjaan? Ei huolta. Ei se talvi täällä kovin pitkään onneksi kestä!

Onneksi löysin fb-kirppikseltä lämpöpatterin ja sain sen juuri torstaina itselleni. Kun ulkona tuuli, niin tämä kämppä tuntui melkein pakastimelle. Ikkunat ja ovet vetävät sen verran että, hiukset pyöri päässä sisälläkin, joten patteri tuli tarpeeseen.

Jos harkassa ja espanjan tunneilla uusia asioita tulee vauhdilla, niin kyllä niitä tulee lisää vielä joogatunneilla. Tai oikeastaan vanhoja tuttuja juttuja, joita ei ole tehnyt sitten lapsuuden. Kävin tänään töiden jälkeen detoxjoogassa. Ja huh, kaikkeen sitä joutuu! Piti seisoa päällä. Lapsena se kyllä onnistui. Nyt juuri ja juuri ohjaajan avustuksella. Mitähän kaikkea sitä täällä vielä oppiikaan?

Ja koska postaus alkoi Apulannalla, niin siihen se myös päättyy: 😏

Uno dos tres quattro
bailando
            
el tico tico
cavaljera una se vesza
el popo popo
confitura pina colada

bailando!
stupidos!

chi casi macho chicos
bailando!
stupidos!
viva la torremolinos!

el po cocoo margarita
sierra tequila
el toro horo mucho grande
pella apasso

Säällä kuin säällä

Harjoittelupaikalleni on reilun parinkymmenen minuutin kävelymatka. Kävelen sinne yleensä rannan kautta, koska auringon nousut aamu kahdeksan aikaan ovat aivan mielettömiä. On muuten eri lailla virtaa mennä töihin kun on hetken katsellut auringon nousua, kuin Suomen pimeässä talvessa. Eilen otin varta vasten kameran mukaan, että voin kuvata auringon nousua.

StaffPointin toimisto on reilun sadan metrin päästä rannasta ja käyn yleensä iltapäivällä jossain vaiheessa rannalla pitämässä tauon. Töistä pois lähtiessä on aika mukavaa, kun näin tammikuussa on melkein + 20 astetta lämmintä. Aika mielettömät työsuhde-edut.

Nämä pari viikkoa, jotka täällä olen ollut ovatkin olleet aika lämpimät, mutta tänään se sitten muuttui. Lämmintä oli päivällä enää noin + 10 astetta ja välillä satoi vettä. Kun lähdin kuuden aikaan illalla espanjan tunnille, piti laittaa päälle villakangastakki, pipo ja hanskat. Viime talven sisämaan reissut onneksi opettivat, että kannattaa niitä talvivaatteitakin raahata tänne mukaan.

Onneksi nämä kelit eivät kuitenkaan taida kestää muutamaa päivää enempää. Ensi viikolla pääsen taas nauttimaan auringon nousuista ja iltapäivän tauoista rannalla.

Harjoittelijan arkea

Suoritan viimeisen tutkinnon osani eli näytön StaffPointilla. Olen harjoittelussa kolme kuukautta. Olen aikuisopiskelija ja alan vaihtaja. Meillä ei koulussa ole tenttejä tai kokeita, vaan suoritamme näytöt työharjoittelupaikoissa tai palkkatyössä, kuka mitenkin.

Merkonomin tutkintoon vaaditaan viisi eri tutkinnon osaa. Olen jo aikaisemmin suorittanut asiakaspalvelun, asiakkuuksien hoitamisen, myynnin tukipalveluiden ja toimistopalveluiden tutkinnon osat. Kaikki nämä kiitettävin arvosanoin.

Viimeisimmäksi näytökseni jäi toiminnan kannattavuuden suunnittelu. Sen sisältöön liittyy muun muassa, että tutkinnon suorittaja laskee tuotteen aiheuttamat kustannukset, hinnoittelee tuotteen, osallistuu budjetointiprosessiin ja vertaa toteutumaa budjettiin.

Minä ja numerot. Me emme oikeastaan koskaan ole olleet ystäviä. Olen visuaalinen ihminen ja tehnyt eniten työkseni lehtikuvaajan töitä. Olen myös aikaisemmin tehnyt asiakaspalvelun ja myynnin töitä, mutta en koskaan mitään, mikä liittyisi taloushallintoon ja numeroiden pyörittämiseen. Tästä lähtökohdasta ajatellen olen iloinen, jos näyttö ylipäätään menee läpi.

Harjoittelua on nyt takana reilu viikko. Ja numeroita olen pyöritellyt Excelissä, vaikka mitenkä päin. Seuraan kassavirtaa ja tätä varten ensimmäisiä tehtäviäni oli päivittää viime vuoden loka- marras- ja joulukuun luvut sekä päivittää laskelma pohjaa tälle vuodelle. Olen käsittelyt myös muutamia laskuja. Laskuista pidetään päiväkirjaa, jota minä teen harjoitteluni aikana.

Olen aloittanut laskemaan myyntikateprosentteja tiimikohtaisesti. Täällä aurinkorannikon Staffpointilla on noin kymmenen tiimiä, jotka kaikki raportoivat hallintopäällikölle. Hän on kerännyt minulle eri tilastot, joiden perusteella laskelmat teen. Ja luojan kiitos olen saanut valmiiksi kaikki kaavat, että käytännössä sen kuin syöttelen lukuja Exceliin. Tuleepahan samalla treenattua Excelin käyttöä.

Maanantai- ja keskiviikko-iltaisin minulla on espanjan tunnit Sofia-opistolla. Näinä päivinä pää on niin täynnä uusia asioita, että puolet niistä valuu yli. Muutoin iltaisin käyn joogailemassa. Jospa se tasapainottaisi pään sisällä tapahtuvaa kuhinaa.

Eilen minulla oli jo sellainen olo, että kolmen kuukauden jälkeen, jos minä ja numerot emme ole ylimpiä ystäviä, niin saattaa meistä kuitenkin kavereita tänä aikana tulla.

Tulinen tunnelma

Mun Facebook retket jatkuvat. Eilen lähdin mukaan Andalucian Elämysretkien reissulle pieneen Maron kylään, jossa järjestettiin San Anton juhlat. Facebook sivuston takaa löytyy Roy Roos. Hän järjestää retkiä työkseen.

San Anton on eläinten suojeluspyhimys. Espanjassa jokaisella kaupungilla ja kylällä on oma pyhimyksensä. Ilmeisesti myös joka asialla on oma pyhimys.

Royn retket ovat pieniä. Hurautettiin tila-autolla Maroon, joka on Nerjan lähellä. Asukkaita siellä on noin 800. Matka sinne kesti reilun tunnin. Roy hakee retkeläiset kotiovelta ja samoin palatessa pääsee kotiovelle asti. Hienoa palvelua. Itse hyppäsin kyytiin El Corte Inglesin edestä.

Pienen kylän kaduille oli sytytelty tulia. Nuotiota oli kymmeniä. Paikalliset asukkaat kerääntyivät kaduille syömään, juomaan, tanssimaan ja laulamaan. Tunnelma oli ihanan espanjalainen. Kiertelimme kaduilla ja joimme ja söimme kuka mitäkin. Sekä kuunneltiin tietenkin esityksiä.

Noin kello kymmenen aikaan illalla sytyttiin kylän aukiolla suurimmat tulet. Tämän jälkeen kierrettiin vielä lenkki kylän ympäri. Savustettuina palasimme autolle ja takaisin Fuengirolaan,

Pieni patikkaretki

Facebookista löytyy ryhmä Aurinkorannikon patikoitsijat. He tekevät säännöllisen epäsäännöllisesti patikointiretkiä näin sunnuntaisin. Kun huomasin, että tänään on retki, päätin lyöttäytyä mukaan.

Tämä reitti löytyy Buen Camino Elämysvaellukset Costa de Solilla-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Rami Kääriäinen ja Petteri Sveins. Tämän päiväinen reitti on numero yksi La Cala de Mijas - Marbella - La Cala de Mijas.

Reitti on kirjan mukaan 11,8km, mutta me käveltiin noin 14,5km. Kävimme vielä vähän matkaa eteenpäin pienessä satamassa kahvilla. Reitti kulkee käytännössä koko matkan hotellien vieressä, että jos nälkä pääsee yllättämään, niin syömään pääsee helposti. Me kävimme tosiaan vain kahvilla ja söimme pienet evää matkan varrella.

Reitti on suurimmaksi osaksi helppokulkuista puista kävelysiltaa, välillä täytyy kävellä rannalla. Parissa kohdassa oli myös kivikkoa, mutta sen pystyi kiertämään hotellin piha-alueen kautta. Pohdittiin, että liekkö joulukuiset tulvat vieneet rantaa mennessään?

Kun kävelin tänään vielä pienen matkan Fugen rannalla ja edes takaisin kämpille niin päivän saldoksi tuleekin reilut 20 kilometriä kävelyä. Pohdin tässä vielä, että lähtisikö illaksi joogaan rentoutumaan. Mutta taitaa jäädä tänään joogat joogaamatta, nukkumatti saattaa illalla tulla aikaisin kylään.