Pakkaamisen ihanuus ja kauheus

Periaatteessa tykkään pakkaamisesta. Yleensä ennen reissuun lähtöä minulla pyörii jo viikkoja etukäteen mielessä, mitä kaikkea sitä pitääkään ottaa mukaan. Ja todellakin mukaan on otettava vähän kaikkea. On pakko varautua kaikkeen. Yleensä käy niin, että kotiin tullessa puolet kamoista on käyttämättömänä.

Tämä on pisin ulkomaan reissuni tähän asti. Tätä ennen olen ollut vain viikon lomilla, tai sitten jos ollaan oltu kauemmin, ollaan oltu omalla autolla road tripillä. Oma auto on kyllä siitä kätevä, että sinne voi tunkea tavaraa niin paljon, kuin mahtuu. Tätä varten meidän kahden aikuisen taloudessa on farmari auto, että mahtuu reissuille kamat mukaan. ;)

Mutta voihan peeveli. Nyt kahden kuukauden kamat pitäisi mahduttaa kahteenkymmeneen kiloon. Tai oikestaan kolmeenkymmeneen, kun laskee mukaan käsimatkatavarat.

Pienen pienen haasteen tuo mukaan se, että satun omistamaan kuvauskaluston joka painaa lähemmäs kymmenen kiloa. Tähän asti olenkin aina vienyt käsimatkatavaroissa vain kamerarepun.
Seikkailin tuossa parisen viikkoa sitten Rajalan ja Verkkokaupan sivuilla ja silmiin osui erittäin kätevä pieni kameralaukku, johon just ja just saa kaiken tarpeellisen kuvaamista varten mukaan. Ohjekirjat ynnä muut turhat tavarat saa jäädä kotiin. Pakkohan se oli ostaa. Laukku on sen verran pieni, että saan kamerakaluston tungettua siinä tarvittaessa lentolaukkuun. Ja kun ottaa mukaan vain kaiken tarpeellisen niin ehkä se kamerakalusto painaa 5-6 kiloa.

Vanha kamerareppuni.

Uusi kameralaukku on varmasti matkalla kätevämpi.

Tarvittessa kameralaukun saa pakattua lentolaukkuun.

Entäs sitten kaikki ne muut kamat? Miten hiivatissa pystynkään noudattamaan rajaa tuosta Norwegianin kahdestakymmenestä kilosta? Mun kosmetiikkalaukkikin painaa jo yli neljä kiloa.  Kaiken lisäksi satun olemaan allerginen tai yliherkkä usealle kosmetiikassa käytettävälle aineelle, joten nyt kyllä mietin, että heivaisko kaiken kosmetiikan jonnekkin jorpakkoon. Saisi aika paljon mukaan muutakin kamaa. Tai no oikeastaan näistä allergioista johtuen on pakko raahata omat tutut turvalliset tuotteet mukaan. En uskalla luottaa, että paikanpäältä löytyisi yhtä hyviä.

Ja ne vaatteet. On vaan pakko varautua aivan kaikkeen. On otettava mukaan hellevaatteita. Lämpimiä vaatteita kylmiä ilmoja varten. Sadevaatteet, jos (kun) sattuu satamaan. Paljon treenivaatteita (niin kuin suunnitelmista voi lukea, täytyy treenata paljon) ja ja... No kaikkee tarpeellista. Tiedättehän naiset!

Tämä määrä vaatteita hujahtaa helposti minun matkalaukkuun.

Kuinkas sitten kävikään? Matkalaukkuni painaa nyt pakattuna kaksikymmentäkolme kiloa. Ja mitään sieltä ei tietenkään voi jättää kotiin, joten maksan varmaan hieman lisämaksuja.

Entäs sitten kaikki tuliaset ja muut kamat, joita kuitenkin haksahdan ostamaan? Ne on pakko lähettää postipojan tai vierailijoiden matkalaukuissa pois. Omiin laukkuihin ne eivät takaisin tullessa mahdu.

Suunnitelmia

Nyt kun kaikki käytännön asiat alkaa olla järjestyksessä ja aikaa lähtöön on enää viikko, voisin paljastaa mun matkasuunnitelmia. Minä olen kova tyttö suunnittelemaan. Siitä asti kun selvisi, että Fuengirolaan lähden, olen seikkaillut internetin ihmeellisessä maailmassa tutkaillen Andalusian nähtävyyksiä ja vapaa-ajan vietto mahdollisuuksia. 

 

Tekemistä ja näkemistähän piisaa. 

Ensinnäkin harjoittelupaikkani on Sofia-opisto, josta löytyy jos jonniimoista kurssia. Tarkoitus on osallistua vähintään mahdollisimman monelle espanjan kurssille. Mietin mielessäni, että viikolla vähintään kolmena päivänä täytyy osallistua kurssille ja sitten kaikki itsenäinen opiskelu siihen päälle. Tietenkin kieltä pitää vielä päästä käyttämään mahdollisimman paljon!

Tarjolla on myös monenlaisia kursseja liittyen mun lempiharrastuksiin joogaan ja pilatekseen. Uutena harrastuksena, kun se on mahdollista, täytyy tietenkin kokeilla suppailua. Ja sitten on kahvakuulailua meren rannalla. Aivan varmasti ihan törkeän hienoa! Meri ja kuulat! Tajuatteko!

Opisto järjestää usein päivän retkiä lähialueelle. (Näitä paikkoja en edes ollut tajunnut googlailla) On Fuente de Piedran suolajärven flamingojen pesimispaikalle retki. Retki historiallisesti erittäin merkittävälle patikointireitille. Retki pieneen kylään, juuri silloin kun mantelipuut kukkivat. Ja paljon muuta. Näille kaikille on PAKKO päästä mukaan!

Ja sitten kaikki ne muut lähialueen nähtävyydet. Vähintäänkin Benalmádenassa, Mijasissa, Gibraltarilla, Marbellassa ja Malagassa on käytävä. Unohtuikohan tästä listasta vielä joku? Lisäksi Andalusian suurimmat kaupungit Sevilla, Granada, Córdoba ja Ronda on nähtävä. Mielenkiintoista olisi myös käydä Afrikan puolella Marokossa.

Paikallisten espanjalaisten elämään ja kulttuuriin haluisin myös tutustua. Toivottavasti se onnistuu.
 

Kuntoakin reissun aikana on kohotettava, koska siihen on aivan mahtavat puitteet. Taloyhtiössäni on uima-allas. Kaikki aamut aloitan aamu-uinnilla tai vesijuoksulla. Ja kaiken kruunuksi löytyy vielä oma kuntosali. Päivät on mukava päättää siellä. 

Huh! Ihan just rupesi hengästyttämään! Nämä oli vain vapaa-ajan suunnitelmia. Päiväthän olen toki työharjoittelupaikassani oppimassa uusia asioita.  Että nämä kaikki toteutuu, kahden kuukauden sijaan minun täytyisi olla varmaan kaksi vuotta Fuengirolassa.

PS. Joku nörtti tai joku muu, joka ymmärtää tätä bloggerin sielunelämää voisi auttaa minua. Olen valinnut tekstin väriksi valkoisen, mutta osa tuosta tekstistä tässä postauksessa muuttuu keskenkaiken mustaksi. Mistähän se johtuu?

NIE-numero

NIE-numero on ulkomaalaisen henkilötunnus Espanjassa. Kaikki yli kolme kuukautta Espanjassa asuvat joutuvat numeron hankkimaan. Vaikka minä olen vain kaksi kuukautta Espanjassa, joudun numeron työharjoittelun takia hankkimaan. 

Sen voi hankkia jo etukäteen Suomesta Espanjan konsulaatista. Konsulaatin sivuilta löytyy hakukaavake, joka pitäisi täyttää. Kun kaavake on täytetty, se toimitetaan henkilökohtaisesti konsulaattiin ja allekirjoitetaan paikanpäällä. Luulisi, että ihan helppo juttu, mutta ainakin tällä hetkellä nettisivuilla kaavake on pdf-muodossa ja niin, että sitä ei pääse muokkaamaan. Kaavakkeen voi täyttää myös paikan päällä. 

Konsuliosasto, jonne hakemus toimitetaan on auki 9-13 maanantaista perjantaihin. Minä siis hurautin eilen kolme sataa kilometriä autolla ees sun taas, että pääsin kaavaketta täyttämään. Hakemus maksaa 9,60 ja se maksetaan käteisellä.

Kaavakkeita täytettiin kaksi, toinen koneella ja toinen käsin. En tiedä mikä ero niillä oli. Niin hyvä espanjan taitoni ei vielä ole. Täytin vaan kaiken, mitä käskettiin. Netistä löytyi kyllä englanniksikin oleva kaavake, mutta se erosi aikalailla tästä kaavakkeesta, jonka täytin. Ystävällinen työntekijä vielä neuvoi mitä kirjoitan espanjaksi motiivi kohtaan. Kymmenen arkipäivän päästä minulle pitäisi sähköpostiin kolahtaa NIE-numero. Juuri sopivasti ennen harjoittelun alkua. 

Mun motiivi Espanjassa.

Espanjalainen näppis, josta en ää:tä ensin löytänyt. Kikkakolmosella se kuitenkin löytyi.

 
Kun asia oli saatu hoidettua päätin mennä syömään lempi ravintolaani Silvopleehen. http://www.silvoplee.com/ Ruoka Silvopleessä on tautisen hyvää ja terveellistä. Ilokseni olen huomannut, että Fuengirolasta löytyy ainakin kaksi kasvisruokaravintolaa. Suomalainen Vegetalia http://restaurantevegetalia.com/fi/ ja Chirimoya http://vegetarianinfuengirola.co.uk/ Ne jotka eivät minua tunne olen aikamoinen terveysintoilija. Innolla odotan pääseväni syömään näihin paikkoihin. Täältä Pohjois-Savon leveyksiltä, kun vastaavia ei löydy. Ai niin, mutta tämähän piti olla Espanja blogi. Voi kuitenkin olla, että ujutan terveysaiheita tähänkin. ;)

Taivaallisen hyvää ja takuulla terveellistä ruokaa!

Tällä kertaa ei ollut Helsingissä mitään muita asioita, joten ruokailun jälkeen lähdin takaisin kohti kotia. Olen ennenkin tehnyt pikakäyntejä Helsinkiin, mutta tämä taitaa olla kaikista pikakäynneistäni pikaisin. 

Oli hieno ilma ajella.

Aina kehäkolmosen paikkeilla se iskee. Nimittäin matkakuume, kun katsoo joko laskeutumassa tai nousemassa olevia lentokoneita. Kahden viikon päästä vihdoin ja viimein istun lentokoneessa, matkalla kohti unelmiani.