Viimeistään lokakuun puolivälissä rupeaa ahdistamaan tuleva
talvi. Ja ennen kaikkea pimeys. Rakastan aurinkoa ja en voi sietää pimeyttä.
Olen vielä lievästi kaamosmasentuneisuuteen taipuvainen, joten jatkuva pimeä
talvella on aivan kamalaa. Siihen ei auta juurikaan, vaikka pidän kotona
ollessa jatkuvasti päällä kirkasvalolaitetta, vedän tuplana kaikki mahdolliset
vitamiini ja hivenaineet ja vähintään kymmenkertaisen annoksen D-vitamiinia,
niihin virallisiin suosituksiin nähden. Ei, ei vaan auta. Tarvitsen aurinkoa!
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään
maahan tai oikeastaan kokonaan väärään maanosaan. Niinpä olenkin nyt alkanut
pohtia, miksi aurinkoa rakastavana ihmisenä ylipäätään asun enää täällä
pohjolaperukoilla. Kannattaako itseään rääkätä sillä, että lähestulkoon puolet
vuodesta voi huonosti pimeyden takia?
Mielessä pyörii koko ajan se, että entäs jos jäisi
kolmen kuukauden työharjoittelun jälkeen joksikin aikaa Espanjaan. Ei
tarvitsisi kokea tätä kamalaa talvea ja kerrankin kesäkin olisi lämmin.
Tällä viikolla talvi on melkein saapunut tänne Savon leveydelle.
On pakkasta ja hippusellinen lunta. Ihmiset ovat innoissaan hehkuttaneet
somessa talven tuloa. Uh ei voisi kamalampaa olla! Odotan jo innolla tammikuun
alkua, sillä silloin lennähdän Espanjaan. Minun talvi kestää tänä vuonna
onneksi kokonaiset yhdeksän viikkoa. Siinäkin on yhdeksän viikkoa liikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti