Suonissani
virtaa pieni pala maailmapelastajaa ja monta vuotta olen haaveillut, että
lähden mukaan johonkin vapaaehtoistyöhän. Vapaaehtoistyön kauttahan voi päästä
edullisestikin reissuun ja näkee maailmaa hieman eri vinkkelistä. Minä
haluaisin joskus päästä vapaaehtoistyöhön Galapagossaarille. Samalla haluaisin
reissata Ecuadorissa, se kun on kuin Etelä-Amerikka pienoiskoossa. On rantoja,
vuoristoa, sademetsiä ja kaikkea siltä väliltä. Espanjan alkeiskurssillekin
lähdin sen vuoksi, että joskus minä vielä olen vapaaehtoisena
Galapagossaarilla.
Ihailen
ihmisiä, jotka myyvät kotimaastaan maallisen omaisuuden ja ottavat ja lähtevät
ulkomaille. Päivi ja Santeri Kannisto ovat pariskunta, joka on näin vuosia
sitten tehnyt. Olen lukenut heistä paljon lehtijuttuja ja sekä useamman heidän
kirjoittamansa kirjan. Matkustaakin voi niin eritavalla. Pakko ei ole rynnätä
koko ajan nähtävyydestä toiselle. (Jota minä aina teen) Voi matkustaa
hitaammin, olla paikallaan pidempään ja tutustua paikallisuuteen kunnolla.
Jotain tämän tyyppistä matkustamista kaipaan. Haluisin todella tutustua
erilaisiin kulttuureihin. Nähdä ja kokea maailma sellaisena, kuin se on.
Hitaan ja
maailmanpelastus matkustelun lisäksi haluan tietysti matkustaa perus turistina.
Haluaisin Miamiin. Dexteriä katsellessani (Tiedän, olen jossain asioissa hieman
hidas. Katsoin viimeisin kauden vasta tänä syksynä) aina huokailin, että tuonne
haluan. Euroopassa haluaisin matkustaa ristiin rastiin niin junalla, kuin
autollakin mahdollisimman monessa maassa. Maisemien tuijottaminen junan/auton
ikkunasta on niin maagista. Ja tietysti Australiaan, kukapa sinne ei haluaisi matkustaa.
Kaakkois-Aasiassa haluisin kierrellä oikein kunnolla. Tai oikeastaan se on
Espanjan jälkeen paikka, jossa unelmoisin asuvani jonkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti