Vihdoin ja viimein Caminito Del Reyllä

Rupesin jo ajattelemaan, että Caminito Del Reyssä täytyy olla jokin kirous. Minulla on kaksi kertaa ollut mahdollisuus mennä kiertämään Kuninkaiden polku ja kaksi kertaa se mahdollisuus on myös peruuntunut. Nyt viimein kolmannella kerralla pääsin polun kiertämään.

Caminito Del Rey on rakennettu vuosien 1901 ja 1905 välillä. Alun perin tarkoitus oli toimia huoltoreittinä El Chorron kylän ja patotyömaan välillä.  Ensimmäinen polku on rakennettu hiekasta ja sementistä ja vuosien aikana rakenteet olivat päässeet pahasti rapistumaan. Tämä teki polusta niin vaarallisen, että sitä alettiin tituleerata maailman vaarallisimmaksi vaellusreitiksi.

Reitti oli suljettuna noin. 15 vuotta ja kaksi vuotta sitten se avattiin uudelleen yleisölle kunnostettuna. Nyt reitti on turvallinen. Kallionrinteille on rakennettu kävelysilta puusta ja se on helppokulkuinen. Reitillä on jonkin verran rappusia, joten jos on nivelten kanssa ongelmia, niin en välttämättä suosittele reittiä sellaiselle henkilöille. Muutoin tavantalliainen suoriutuu reitistä helposti.

Minä varasin liput vahingossa päivän ensimmäiselle lähdölle, mutta se olikin oikein hyvä vaihtoehto. Aamulla yhdeksän jälkeen parkkipaikalla oli oikein reilusti tilaa. Kun tulimme takaisin puolen päivän jälkeen, parkkipaikka oli tupaten täynnä. Jos menet autolla Caminitolle kannattaa siis ottaa aamun ensimmäiset lähdöt. Autolla Caminotolle on helppo mennä. Malagan suunnasta tullessa kannattaa mennä tietä A357. Tien varressa on hyvät opasteet paikanpäälle, joten sinne osaa jopa ilman navigaattoria. Autoillessa maisemat El Chorron järvelle ovat myös mielettömät.

Lähdöt ovat puolen tunnin välein. Aluksi jaetaan kypärät ja opas kertoo lyhyesti reitistä. Polun voi kulkea kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa. Varsinainen polku on noin viiden kilometrin mittainen ja parkkipaikalta siirtymien ym. kanssa kokonaispituus on noin kahdeksan kilometriä.

Ja sitten se varsinainen reitti. Sehän on huikea. Turha sitä on kuvailla. Katsokaa kuvia.

Välillä reitti sukeltaa metsän keskelle, josta tullaan taas takaisin kallion rinteille. Aivan lopussa on rautainen riippusilta. Jos tulee oikein kovaa, reitti on suljettu sen vuoksi, että riippusillalle ei ole turvallista mennä. Reitti ei kulje kehää vaan etelänpuoleiselta portilta on bussikuljetus takaisin parkkipaikalle.

Kävelyyn meillä meni aikaa vähän alle kaksi tuntia. Kävelimme melko hitaasti ihaillen maisemia ja pysähdyimme vähän väliä kuvailemaan. Kävelyn jälkeen kävimme syömässä parkkipaikan vieressä olevassa näköala ravintolassa. Maisemat olivat hienot, mutta palvelu aika hidasta ja ruokakaan ei mitään gurmee tasoa ollut. Tosin eipä tämä haitannut. Caminton kävely on varmasti yksi parhaista kokemuksista tämän reissun aikana.