Vuodatusta

Huh, että kaksi kuukautta on voinut taas vierähtää nopeasti. Vastahan minä tänne Espanjaan tulin. Tätä reissua ja harjoittelua on jäljellä enää vajaa kuukausi. Paluulippu on jo takataskussa. Palaankin muutaman päivän aikaisemmin Suomeen, mitä alun perin ajattelin. Sain työkaverin kautta lentolipun niin edullisesti, että tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä.

Tällä viikolla  työkaveri kysyi lounaalla, mitkä fiilikset minulla on. Purskahdin kesken luonaan itkuun. En siksi, että olisin surullinen. Fiilikset ovat niin ristiriitaiset. Toisaalta olisi kiva jäädä Espanjaan nyt kun kesäkin tulee, mutta toisaalta on kiva palata kotiin. Suomessa kaikki on niin helppoa, tuttua ja turvallista.

Välillä täällä ahdistaa se, kun ei osaa hyvin kieltä. Hablo un poco de español, on ehkä kaikkein eniten käyttämäni lause. Sitten en voi olla ihmettelemättä byrokratiaa täällä. Ostat auton. Sitä varten tarvitaan vuokrasopimuksesta lähtien kaikki paperit. Suomalaisen ajattelutavan omaavana, voi niitä asioita ehkä vähän helpomminkin hoitaa!

Harjoittelussa olen edelleen pyöritellyt niitä Exceleitä. Tilailen minä myös nettikaupoista toimistotarvikkeita. Espanjaksi. Yhden kerran kävi niin, että kaikki kamat tuli tuplana. Toisella kerralla taas puolet tavaroista meinasi jäädä uupumaan. Tämän kerkesin sentään korjata. Ehkä välillä sekin hieman ahdistaa, että olen todellakin ollut omalla epämukavuusalueellani niiden numeroiden maailmassa. Välillä oikein odotan, että toimiston ovesta tupsahtaisi joku ulkopuolinen ihminen sisään ja kysyi ihan mitä vaan odottamatonta. Kyllä minä tulevaisuudessa haluan töitä ihmisten parissa.

Säästä on pakko sanoa vielä muutama sana. Tammikuussa täällä oli suht ok sää. Helmikuussa oli melkein parin viikon viileämpi ja sateisempi jakso. Ja huomasin, että juuri tässä vaiheessa alkoi tietyt asiat espanjassakin ärsyttää. Kun oli tylsä ja harmaa sää, niin kaikki uudet asiatkin olivat tylsiä ja harmaita. Onneksi tällä viikolla on jo ollut aurinkoista ja lämpimämpää. Poikkeuksena tämä päivä. Koko päivän satoi vettä, mutta ensi viikko näyttääkin sitten taas hyvältä. Mutta sää yhteenveto, minulle on aika turha tulla sanomaan, että sää on vain pukeutumiskysymys. Näköjään se vaikuttaa mielialaan, olipa sitten, missä maassa tahansa.

Mutta kyllä tämä kaikki taas iloksi muuttuu. Ensi viikolla tänne ramppaa taas vieraita ja aiotaan heittäytyä  oikein kunnolla turisteiksi. Suunnitelmissa on ainakin päivä Marokon puolella, autolla ajelua pikku kylissä ja ehkä se Caminito Del Reykin. Ainakin liput sinne ovat jo olemassa. Edelleen täytyy toivoa, että sään jumalat ovat puolellamme, (viimeksi eivät olleet ja reitti oli suljettu) eikä tule mitään muitakaan sählinkejä tämän reissun suhteen.