Ajeltiin Gibraltarille A7-tietä pitkin. Jos menee Gibraltarille autolla, niin se kannattaa jättää parkkiin Espanjan puolelle ja jatkaa siitä matkaa bussilla rajan yli. Me kyllä tiedettiin tämä. Navigaattorin ohjeita kuunnellessa huomattiin kuitenkin olevamme tullijonossa ja siitähän ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta tehdä uukkaria, joten mentiin sitten autolla Gibraltarin puolelle. Parkkipaikan löytäminen on sieltä hieman hankalampaan, mutta kylläpä meillä kävi tuuri. Saatiin auto ison marketin pihaan ja siitä jatkettiin matkaa bussilla nähtävyyksiä kohti.
Gibraltar on Iso-Britannian itsehallinnollinen alue. Gibraltarin kallio The Rock, on kaupungin päänähtävyyksistä. Sinne pääsee köysiradan kyydissä tai pienellä turistibussilla. Ylhäältä on aivan mahtavat näköalat. Kirkkaalla ilmalla sieltä näkee Afrikan rannikolle.
Gibraltarin maa-alasta 40 prosenttia on luonnonsuojelualuetta, alueella elää Euroopan ainoa apina magotti. Apinat ovat tottuneita turisteihin. Jopa niin tottuneita, että yrittävät viedä turisteilta kaikenlaista. Minä jätin käsilaukkuni hetkeksi näköalatasanteelle ja samantien yksi apina oli sitä vohkimassa. Täytyi oikein kunnolla kiskaista laukku takaisin. Tämän jälkeen minua ei enää edes huoleta taskuvarkaat. Apinat taitavat olla niitäkin ovelampia.
Alueelta löytyy St. Michaelin tippukiviluolat. Se on valaistu näyttävästi ja sisällä luolassa soi harmoninen musiikki. Luolaan on rakennettu konserttisali.
Aikamme kierreltyämme palattiin takaisin parkkipaikalle, jonne jätimme automme. Mitäs kummaa löysimmekään renkaasta? Siinä oli rengaslukko ja tuulilasista löytyi lappu mihin numeroon voisi soittaa, että lukko saataisiin pois. Parkkipaikalla olisikin saanut pitää autoa kolme tuntia. Meidän auto seisoi siinä kuusi tuntia. Odoteltiin sitten jonkin aikaa, että vartiointiliikkeen ihminen tuli päästämään meidät pälkähästä. Toki tämä maksoi 60 Gibraltarin puntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti